SUOLISTON TERVEYS VIEROITUKSEN JÄLKEEN

Jotta kaikki syntyneet porsaat kehittyisivät ja kasvaisivat toivotulla tavalla terveinä, on niiden ravintoon kiinnitettävä erityistä huomiota jo ennen vieroitusta, mutta erityisesti sen jälkeen. Onnistuneen vieroituksen tuloksena on porsas, jonka ruoansulatusjärjestelmä on hyvin kehittynyt. Sitä ei ole vahingoittanut ripuli tai muut karsinoissa piilevät tauteja aiheuttavat mikrobit.

On osoitettu, että porsaat, jotka aloittavat syömisen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa heti syntymän jälkeen, ovat tuottavampia koko elinkaarensa ajan, kuin ne, jotka vasta vieroituksen jo tapahduttua alkavat etsiytyä kiinteän ravinnon pariin. Syntyneen porsaan ohutsuolen sisäpintaa peittävä nukka on vasta kehitysvaiheessa ja jos kehitys häiriintyy esimerkiksi ripulin seurauksena, nukka ei kasva täyteen pituuteensa koko porsaan elinaikana. Seurauksena on porsas, joka syö, mutta vajavaisesta suolinukasta johtuen rehuhyötysuhde jää matalaksi ja lihan tuotanto vastaavasti epätyydyttäväksi. Lisäksi lääkityksen tarve on runsaampaa.

Jotta edellä mainituilta ongelmilta vältyttäisiin, tiedetään, että porsaat tulisi saada syömään vieroituksen jälkeen mahdollisimman pian, mieluimmin jopa ennen vieroitustapahtumaa. Tähän päästään, jos tarjottava rehu on siinä määrin houkuttelevaa, että jopa vielä imetysvaiheessa olevaa porsasta se kiinnostaisi.

Millä keinolla rehun houkuttelevuutta voitaisiin lisätä? Porsaiden makuaisti on siinä suhteessa ihmisenkaltainen, että kumpikaan ei pidä kitkerän makuisesta ravinnosta. Sitä vastoin houkuttelevia tuoksuja tuottavat aromit yhdistettynä makeaan suutuntumaan, ovat tehokas keino saada ihmiset syömään ja porsaat kaukalolle.

Aromien houkuttelevuutta on tutkittu ruokintajärjestelyllä, jossa porsaat ovat voineet vapaasti hakeutua eri aromiaineita sisältäville rehukupeille. Suosituimmiksi aromiaineiksi ovat osoittautuneet vanilja, anis ja kirsikka. Selvä ykkönen on kuitenkin ollut suklaa, tosin EU:n hyväksymää suklaa-aromia ei ole.

Makeutusaineina tulee käyttää tuotteita, jotka eivät kiihdytä varsinkaan liemirehun mikrobitoimintaa, mahdollisesti hiivojen ja enterobakteerien kasvua. Kyseisenlaisia aineita ovat synteettiset makeutusaineet. Niiden molekyylirakenne on sellainen, jota mikrobit eivät kykene käyttämään ravinteenaan. Synteettisiä makeutusaineita on lukuisia, mutta EU:n hyväksymiä makeutusaineita vähemmän. Neohesperidiini on hyväksytty porsaiden ja lihasikojen rehujen aromiaineeksi. Se on 1500 – 1800 kertaa pöytäsokeria makeampi.

Yllä olevaan perustuen Finlactic Oy on valmistanut ja myynyt jo pidemmän aikaa pelkkiä aromiaineita sisältäviä tuotteita, eniten VANILJA LAKTA-HAPPOA, sekä aromiainetta ja makeutusainetta sisältäviä tuotteita kuten MAKEUTETTU VANILJA LAKTA-HAPPO.